28.3.2009

Spinoneporukalla haistelemassa ihanimman ihaninta kevätpäivää merellä. Kertulta tuli kutsu Lumijoelle ulkoilemaan. Pakkasimme Miinan ja Murun kanssa reppuun makkarat ja läksimme mukaan.

Sää suosi ulkoilijoita, aurinko paistoi ja tuuli henkäili hyvin leudosti. Parempaa keliä ei olisi voinut toivoa. Mukana oli spinone mummo eli Viivi ja sisaruksia ja veljeksiä sekä niiden jälkikasvua.

Läksimme kävelemällä lähistöllä olevaa saarta kohden, siellä kipinämikot tekaisivat tulet muuta porukkaa odotellessa makkaranpaistoon.

Koirilla oli mukavaa kun oli kavereita ja sai täysin siemauksin nauttia juoksentelusta jäällä. Verkkopaikat piti tietenkin käydä kokeneempien merellä kävijöiden johdatuksella tsekkaamassa. Josko sieltä pikkusintti olisi löytynytkin.

Makkarat maistui. Miina piti tiiviisti seuraa nuotiolla. Saipas kuin saikin käristettyä makkaraa, ilman sinappia ja sipulia kylläkin.

Porukka lähdössä liikkeelle...

Miina

Rosa, Muru ja Osku

porukan potretti

7 spinonea, kaksi puuttu kuvasta

Muru ja Pirra täti


Lentävät koirat,
Muru ja Osku

Hmmm... menikö ne tuonne? sisarukset Veera ja Haksu

Kiitos kaikille mukavasta päivästä....

Viime päivityksistä onkin vierähtänyt tovi. Aika rientää niin pian näiden karvakuonojen kanssa touhutessa. Muru kasvaa ja kehittyy ja onkin hieman korkeampi kuin äitinsä. Vikkelä jaloistaan neiti on siitä huolimatta, vaikka kokoa on hieman enemmän. Mammakin on sporttinen, mutta juotuu kyllä tekemään töitä, että tyttönsä perässä pysyy. Vauhtia piisaa siis, saadaan vain kanavoitua oikein tämä pikkuneidin energia. Painoa on Murulle kertynyt 30 kiloa, aika passelisti. Säkä mahdollisesti noin 61 cm, jota en ole kylläkään mitannut. Sellainen aika sopusuhtainen neiti näyttää kaikinpuolin olevan.

Tammikuussa tapasimme kasvattejamme. Riikka ja Mikko toivat pojat Moskun ja Mutkan näytille Kouvolasta. Riemuhan oli sitten ylimmillään niin koirilla kuin talonväelläkin. Viikonloppu meni mukavasti, kiitos siitä Riikalle ja Mikolle. Mosku ja Mutka olivat komeita ja fiksujakin vielä. Kävivät taloksi niinkuin olisivat aina täällä asuneet. Metsässä käytiin lauantaina ja pellolla sunnuntaina. Mukana pellolla oli myös Minnan ja Esan saksaseisoja Capo ja tietenkin Jaska velu Limingasta. Eli yhteensä kuusi koiraa painatti pellolla menemään. Kiitos kaikille mukavasta yhdessä olosta.







Heti alkajaisiksi Muru pääsi nauttimaan Mikon sylin antimista.






Mosku ja Mutka







Pellolla veljekset Jaska, Mosku ja Mutka. Ikää siis pojilla 10 kk, oikeita vauvoja konsanaan.

Ensin tehtiin tuttavuutta Capon kanssa. Mutka alimmaisena...

Jaskalla ja Moskulla synkkasi, huomattiin niiden leikkivän kahdestaan useaan otteeseen.






Muru





Valitettavasti tipuja emme löytäneet vaikka kaksi hakumoottoria Miina ja Capo olivatkin mukana. Nautimme siis ihanasta ulkoilmasta ja koirien temmellyksestä.

1.11.2008

Kajaanissa näyttelyhommissa. Mukana Jaska, Selma ja Muru. Irwininkin oli tarkoitus tulla, mutta Elviksen( Bokseri,Irwinin isoveli) kanssa temmeltäessä oli jalka saanut pienen vamman. Joten kasvattajaluokkaa emme saaneetkaan nyt kokoon.

No hyvinhän se päivä meni Jaska oli ROP ja RYP 3. Selma oli VSP, kaunis neiti. Murukin sai hyvän arvostelun, mutta Murun mielestä nyt näyttelytouhu ei ollutkaan tänään niin kiinnostavaa. Muutoinkin Murussa on mielestäni nähtävissä uhmaiän alkua...





Jaska ROP ja RYP3







Selma VSP





Muru (kuvakulma hieman huono)



Murun arviointi: Vahvaluustoinen narttu, jolla oikeat mittasuhteet. Tarvitsee vielä itseluottamusta. Hyvä vahva ja leveä kuono-osa. Hyvä purenta. Tyypilliset korvat, hyvä karva ja runko. Tyypillinen ylälinja. Liikkuu erittäin hyvin. Tarvitsee kehätottumusta.

Tänään näin. Kasvattajana voin olla kyllä iloinen ja ylpeä kasvattieni puolesta. Kiitos kaikille mukavasta päivästä.

18.10.2008

Olimme Murun kanssa seuraamassa Spinone SM kilpailuja Lumijoella. Marko oli ampujana. Minä ja Muru peräjoukoissa opettelemassa.

Todella mielenkiintoinen päivä. Viisi spinonea oli mukana kisassa, pentujen isä Sulo mukaan lukien. Tuomarina Raimo Polvi.

Muru ei aivan ymmärtänyt miksi hänen piti olla kiinni ja kulkea vielä peräjoukoissa. Tästä käytiin keskusteluja Murun kanssa päivän aikana.Paljon mukavampaa Murun mielestä olisi ollut revitellä normaaliin tapaan pitkin peltoa hyviä hajuja hakemassa. Hyvinhän se päivä meni,vaikka sinänsä varmasti raskas päivä pennulle. Oppi ja ikä kaikki.

20.9.2008
Siikajoen pentunäyttely Ruukin hevosurheilukeskuksessa.
Yllätykseksemme pentuja oli näyttelyssä aika lailla, noin pari sataa. Ja näyttelyyn oli mielestämme satsattu.
Paikalla oltiin 4 pennun voimin. Muru, Jaska, Lulu ja Irwin.
Mukava kokemus ja sosiaalinen tapahtuma myös pennun omistajille. Minä ja tytöt oltiin tietenkin hyvin onnellisia, koska nähtiin pentuja ja myös tietenkin pennun omistajia.
Kasvattaja luokka esitettin myös , josta hieno arviointi saatiin. Kolmas sijoitus tuli.
Arvionti oli... Oikein tasainen ryhmä. Hyvin rakentuneita ja hyvin liikkuvia spinoneita. Erittäin hyvät sukupuolileimat. Oikeat mittasuhteet ja hyvin miellyttävät luonteet. Onnittelut kasvattajalle!
Ylpeä olo tietenkin kasvattajalla tälläisesta arvioinnista.
Muru oli ROP ja sijoittui isossa kehässä kolmanneksi. Irwin oli VSP.
Jaska oli todella fiinisti yksilöesityksessä. Lulu loisti valkoisella olemuksellaan ja kauneudellaan.
Antoisa päivä siis kaiken kaikkiaan.
Kuvia näyttelystä laitan kuvagalleriaan...

8.9.2008
Miina rouva päätti lähteä riiuu reissulle syntymäpäivien kunniaksi. Markon kanssa olivat iltalenkillä Tyrnävän tutuissa metsissä. Ilmeisesti otti jänisajon ja laukkoi huomaamattaan liian pitkälle isännästä. Marko odotteli ja huuteli, mutta koiraa ei näkynyt. Eipäs ole aikaisemmin Miina moista saanut päähänsä, ettei olisi takaisin tullut.Meidän kauhuksemme koiraa ei näkynyt eikä kuulunut takaisin.
Riensin avuksi Miinan etsintään, tytöt takapenkillä kauhusta kankeana. Hätä oli suuri koko poppoolla. Huudeltiin, odoteltiin ja etsittiin. Marko odotteli katoamispaikalla ja minä ja tytöt ajeltiin autolla metsätiet ja tutut seudut.
Aamu valkeni ja koira oli edelleen kadoksissa. Soitin Kertulle ja tiedotin asiasta. Oma energiamme meni koiran etsimiseen, joten Kerttu ystävällisen luonteen omaavana laittoi myös tuulemaan ja tiedotti katoamisesta tekstiviestein sekä ilmoitti radioon ja poliisille. Eläinkoteihin ilmoitettiin myöskin.Avuksi etsimiseen tuli myös Mummi ja pappa sekä hieman myöhemmin Hinni ja Leena.
Puolen päivän jälkeen palasin vielä etsimään tallin seudulle, jossa edesmennyt hevosemme asusteli. Lähdin ajamaan metsätietä, jota tapanamme oli ratsastella ja Miina juoksi vierellä. Sieltähän se sitten syntymäpäiväsankari löytyi. Silmät sikkuralla , väsyksissä Miina jolkutteli vastaan,katseli pää kallellaan kaukaa, ´"onko se minun emäntä?" tyyliin, kun huutelin sitä. Itkuhan se ilosta ja helpotuksesta pääsi meillä. Soitin heti Markolle , että karkulainen on löytynyt. Marko pyyhälsi paikalle. Voi sitä Miinan valitusta ja itkua kun isäntänsä näki. Molemmat halasivat toisiansa onnellisena.
Kotiin lähdettiin ja hetken Miinakin sai nauttia kodin lämmöstä. Uudet tuulet puhalsi ja lähtö Sodankylään linnustamaan koitti. Tyytyväisenä oli isäntä sekä koira.
Lämmin kiitos kaikille etsintään osallistuneille antamastanne avusta ja tuesta.

20.8. sorsajahdin aloituksessa Marko oli Siikajoella entiseen tapaan. Saalistakin tuli, vaikka ei kylläkään aivan pöydät notkuen.

Murulle laitettiinkin pensaan juurelle sorsa köllettelemään. Hajulle Muru pääsi aika nopeasti ja kiinnostus oli kyllä suuri. Hiipien mentiin lähemmäs ja lähemmäs.

Kylmän linnun noutoakin kokeiltiin. Niinhän se Muru pienen alkujännityksen jälkeen uskaltautui ottamaan linnun suuhun ja kanniskeli törstinä lintua. Isäntä ja emäntähän tietenkin rintarottingilla seurasi tilannetta.