hassustii sanottu....mutta kuitenkin...
Näitä päiviä on odotettu kuin kuuta nousevaa.
Aurinko paistaa ja luonto loistaa kaunista valkoista
pakkaslunta tulvillaan. Arkena ollaan oltukin niin
pimeyden keskellä, että aivan itseäkin on hirvittänyt.
Työpäivinä on lähdetty pimeällä ja tultu pimeällä kotiin.
Kyllä tätä valoa on todella kaivattu.
En malttanut olla kaivamatta kameraa esille ja olla ottamatta
kuvia koirien riemusta ja nautinnosta.
Tyrnävän lakeuksilla käytiin jälleen. Heppoja tuli vastaan keväisen
lentävällä askeleella. Loikkipas siellä pupukin innoissaan.
Lumen keskellä oli Miinan ja Murun mielestä ihana sukellella.
Tipun hajujakin mahdollisesti pöheikössä löytyi, niin keskittyneesti
siellä väliin nuuskuteltiin.
Näistä kuvista voi päätellä ulkoilupäivän antia ja valon ihanuutta.
Emännän naamakin kameran toisella puolella oli kuin Naantalin aurinko.
Miina odottelee emäntää. Miinan tyypillinen emännän
odotus asento.
Tulehan jo...
Muru ja Murun korvat. Vauhtia tällä neitillä
piisaa. Pitikös tässä käyttää jotain jalkaa maassakin
välillä.
Ilme kertoo, että mukavaa on...
Lumi pöllysi Murun alla kun se vihelteli
menemään.
Miina. Risukossa oli hyviä hajuja, liekkö tipu ollut
vai pupu. Perkata se täytyi kuitenkin..
Muru kävi tarkistamassa mamman jäljet...
Tuskin maltamme odottaa keväthankia....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti