1.9.2010 suuntasimme Inarin Angeliin koirien koulutusreissulle.
Matkaan lähdettiin vahvuudella, Minä, Marko, Miina ja Muru.
Kutsun reissulle mukaan sai kaikki kasvattimme, joista mukaan pääsi
Moskun ja Mutkan perhe sekä Lulu ja Vipsu isännän ja emännän kanssa.
Itse en ollut näin Lapissa aikaisemmin käynytkään, enkä tämän käynnin
jälkeen lainkaan ihmettele Markon jokavuotista paloa Lapin maisemiin.
Perille päästyämme kohtalaisen pitkän matkan jälkeen pääsimme heti ihailemaan
majoituksemme ikkunasta kaunista Inarinjoen maisemaa. Tuskin maltoimme odottaa
seuraavan päivän valkenevaa aamua, jotta päästään koirien kanssa paljon
puhuttuun ihanaan Lapin luontoon.
Moskun ja Mutkan perhe liikkui omia polkujaan, koska
perheen pienimmäinen pikku-Hilma oli reippaana tyttönä mukana
reissulla. Hilmalle oli vuokrattu oma rinkka reissulle, jossa tyytyväinen
neiti viihtyikin mainiosti pikku reissujen ajan. Perheen retkeilystä lisää
Moskun ja Mutkan kotisivuilla.
Lulu, Arja, Jari, minä ja Muru kuljettiin yhdessä. Typykät saivat vuorotellen
hakuvuoroja. Marko ja Miina (joka oli myöskin päässyt koulutusreissulle mukaan),
kulkivat pari ensimmäistä päivää myös omia polkujaan. Taukoaikoina tavattiin,
juokastiin kahvit ja kaivettiin tietenkin eväsreppu esille.
Marko tuumailee suuntia minne lähdetään.
Lintuja ei ensimmäisenä päivänä löytynyt, mutta päivän anniksi saatiin
paljo hyvää yhteistyötä koiran kanssa. Muru ja Lulu hakivat hyvin
ja innokkaasti.
Välillä yliteltiin puroja yhteisvoimin. Kuvassa Arja, Lulu, Vipsu ja Muru.
Jari seuraa koiran hakutyöskentelyä.
Toisena päivänä kiivettiin tuntureille, jonka laella
saatiin kontaksi kiirunoista. Pidätimme miltei hengitystä,
ettei suuren luonnon ihana hiljaisuus särkyisi.
Emme voineet muutakuin ihastella Lapin kimallusta.
Joku muukin oli käynyt kokemassa samaa rauhaa.
Muru ja Miina tähyilemässä.
Tunturin laelta laskeuduttuamme löysimme riekkoparven ja
yhden yksittäisen riekon. Saatiinpas lintukontakteja ja
kokemusta.
Nokipannukahvit ja makkarat.
Kauniita värejä ei voinut olla ikuistamatta.
Kiireettömän reissun keskellä oli ihana istahtaa kuuntelemaan
puron solinaa.
Pitkän maastossa vietetyn päivän jälkeen oli koirat väsyneitä.
Autossa Vipsu( Lulun perheen konkari) ajatteli käyttää Miinaa pehmeänä
patjana.
Vipsu, josta sain tällä reissulla sydänystävän.
Mökillä pikku-Hilma hoiti tottuneesti koiria. Hyväntuulinen ja
hurmaava tyttö.
Myös iso hali oli paikallaan.
Koko koirakööri. Mutka, Mosku, Muru, Lulu ja Miina.
Vipsu oli varmaan kauneus unilla juuri kuvanotto aikaan.
Viimeisenä maastopäivänä, emme löytäneet lintuja.
Kotiinlähtö koitti 5.9.
Kiitokset reissupoppoolle mukavasta ja ikimuistoisesta
reissusta.
