sunnuntai 21. syyskuuta 2008

20.9.2008
Siikajoen pentunäyttely Ruukin hevosurheilukeskuksessa.
Yllätykseksemme pentuja oli näyttelyssä aika lailla, noin pari sataa. Ja näyttelyyn oli mielestämme satsattu.
Paikalla oltiin 4 pennun voimin. Muru, Jaska, Lulu ja Irwin.
Mukava kokemus ja sosiaalinen tapahtuma myös pennun omistajille. Minä ja tytöt oltiin tietenkin hyvin onnellisia, koska nähtiin pentuja ja myös tietenkin pennun omistajia.
Kasvattaja luokka esitettin myös , josta hieno arviointi saatiin. Kolmas sijoitus tuli.
Arvionti oli... Oikein tasainen ryhmä. Hyvin rakentuneita ja hyvin liikkuvia spinoneita. Erittäin hyvät sukupuolileimat. Oikeat mittasuhteet ja hyvin miellyttävät luonteet. Onnittelut kasvattajalle!
Ylpeä olo tietenkin kasvattajalla tälläisesta arvioinnista.
Muru oli ROP ja sijoittui isossa kehässä kolmanneksi. Irwin oli VSP.
Jaska oli todella fiinisti yksilöesityksessä. Lulu loisti valkoisella olemuksellaan ja kauneudellaan.
Antoisa päivä siis kaiken kaikkiaan.
Kuvia näyttelystä laitan kuvagalleriaan...
8.9.2008
Miina rouva päätti lähteä riiuu reissulle syntymäpäivien kunniaksi. Markon kanssa olivat iltalenkillä Tyrnävän tutuissa metsissä. Ilmeisesti otti jänisajon ja laukkoi huomaamattaan liian pitkälle isännästä. Marko odotteli ja huuteli, mutta koiraa ei näkynyt. Eipäs ole aikaisemmin Miina moista saanut päähänsä, ettei olisi takaisin tullut.Meidän kauhuksemme koiraa ei näkynyt eikä kuulunut takaisin.
Riensin avuksi Miinan etsintään, tytöt takapenkillä kauhusta kankeana. Hätä oli suuri koko poppoolla. Huudeltiin, odoteltiin ja etsittiin. Marko odotteli katoamispaikalla ja minä ja tytöt ajeltiin autolla metsätiet ja tutut seudut.
Aamu valkeni ja koira oli edelleen kadoksissa. Soitin Kertulle ja tiedotin asiasta. Oma energiamme meni koiran etsimiseen, joten Kerttu ystävällisen luonteen omaavana laittoi myös tuulemaan ja tiedotti katoamisesta tekstiviestein sekä ilmoitti radioon ja poliisille. Eläinkoteihin ilmoitettiin myöskin.Avuksi etsimiseen tuli myös Mummi ja pappa sekä hieman myöhemmin Hinni ja Leena.
Puolen päivän jälkeen palasin vielä etsimään tallin seudulle, jossa edesmennyt hevosemme asusteli. Lähdin ajamaan metsätietä, jota tapanamme oli ratsastella ja Miina juoksi vierellä. Sieltähän se sitten syntymäpäiväsankari löytyi. Silmät sikkuralla , väsyksissä Miina jolkutteli vastaan,katseli pää kallellaan kaukaa, ´"onko se minun emäntä?" tyyliin, kun huutelin sitä. Itkuhan se ilosta ja helpotuksesta pääsi meillä. Soitin heti Markolle , että karkulainen on löytynyt. Marko pyyhälsi paikalle. Voi sitä Miinan valitusta ja itkua kun isäntänsä näki. Molemmat halasivat toisiansa onnellisena.
Kotiin lähdettiin ja hetken Miinakin sai nauttia kodin lämmöstä. Uudet tuulet puhalsi ja lähtö Sodankylään linnustamaan koitti. Tyytyväisenä oli isäntä sekä koira.
Lämmin kiitos kaikille etsintään osallistuneille antamastanne avusta ja tuesta.